Toimistoni on aina siellä missä minäkin

Puska Creative syntyi toiveesta elää omannäköistä elämää tien päällä. Niinpä rakensin itselleni kodin ja toimiston pakettiautoon ja yhdistin intohimoni: visuaalisen suunnittelun, tarinankerronnan ja vapauden elää luonnon helmassa. Olen asunnut kokoaikaisesti pakukodissani vuodesta 2019 lähtien, pääosan ajasta Espanjassa. Tavallisesti minut löytää mahdollisimman puskasta, mutta pölötän aina innoissani tutuille ja etenkin tuntemattomille ja moni tunnistaa minut jo kaukaa naurustani.

Luontoseikkailuja rakastava paatumaton esteetikko ja fonttinörtti

Olen kirjolla oleva esteetikko, tutkin kaiken perinpohjaisesti ja kiinnitän suurta huomiota pienimpiinkin yksityiskohtiin. Työssäni tämä on ehdoton vahvuus, koska innostun aidosti asiakkaideni tarjoamista palveluista ja haluan tehdä asiat viimeisen päälle, en vain sinne päin. Lempiharrastuksiani on puhallella hevosten sieraimiin, ajella sähkömopolla vuorilla, ja seikkailla luonnossa koirieni Kaaoksen ja Kainon sekä kissani Kipinän kanssa. Lisäksi olen intohimoinen typografian suhteen ja vietän helposti tuntikausia sopivia fontteja etsiessä.

Mistä kaikki sai alkunsa – vauhdikasta menoa ja unohtumattomia lausahduksia since 1987

Synnyin vuonna 1987 oinaan merkeissä, tukkaa oli jo syntyessä yhtä paljon kuin vauhtia. Asuin koko lapsuuteni punaisessa vanhassa puutalossa Pornaisissa, Etelä-Suomessa. Olen se kuuluisa keskimmäinen lapsi, jolla oli aika kova meno päällä. Lempihommaa oli mm. puissa kiipeily, heppahulluus, vanhemmille tanssiesitysten järkkääminen olkkarissa ja salaa hiustenleikkaaminen.

Ensimmäinen lauseeni oli ”akkia, akkia, akkia.” (eli ”niinkuin olis jo”) ja jo hieman kehittyneempi lapsuudenviisaus: ”Yhdet kaks muttei toisia” (kun halusin mökillä karkkijemman aarteita). Ja ei unohdeta ”Lisää noosupalaa”, joka tietenkin tarkoitti: ”Lisää norsupalaa”, joka tarkoitti, että lisää kinkkua joulupöydässä. Lopulta sain tarpeekseni kaikenmaailman noosupaloista, ja olen ollut kasvissyöjä teinivuosista lähtien.

Villit 5v. synttäritanssit olkkarissa.

Virpomaan menossa siskojeni kanssa, parhaat päällä. (Meitsi vasemmalla).

Rakkauteni visuaalisuuteen sai alkunsa valokuvaajan opinnoistani

Vuoden lukiossa kärvisteltyäni ja sen laitosmaisuudesta ahdistuneena hain taidekouluun, johon ilokseni pääsin sisään. Valmistuin valokuvaajaksi Pekka Halosen akatemiasta kolmen pimiönhuuruisen vuoden jälkeen vuonna 2008. Lempihommaa kouluajoissa oli väripimiössä työskentely ja samanhenkisten ihmisten tapaaminen, koska 5000 ihmisen pikkukylässä kasvaneen tunsin usein oloni ulkopuoliseksi. Lisää valokuviani täällä.

Opiskeluaikoina toimin myös kotihoitajana eläinsuojeluyhdistyksille ja pidin huolta lukuisista kodittomista kissoista ja koirista, kunnes ne löysivät oman kotinsa. Tuolloin elämääni asteli myös silkkikorvainen Rebel, ensimmäinen koirani, muusani, henkioppaani. Koira, joka kulki rinnallani mihin vain meninkin 14 vuoden ajan, ja joka istui vierelläni ihailemassa auringonlaskua 16 eri maassa.

Ruoho maistuu paremmalta toisen suusta, tuumi vanha ystäväni Maestro <3

Rebel ja siskoni olivat malleina päättötyössäni Pekka Halosen akatemiaan.

Reppureissauksesta hyppy pakuelämään

Opiskelujen jälkeen reppureissasin ja liftasin ympäri Etelä-Eurooppaa yksin ja kaverien kanssa, mutta ikävöin aina rakasta koiraani Rebeliä. Sitten syntyikin ajatus hommata reissupaku, johon saisin parhaan kaverini helposti matkaan ja olisin vapaa kulkemaan minne ikinä mieli tekee. Isosiskoni asui noihin aikoihin pakussa Yhdysvaltoja kiertäen, varmasti inspiraatiota on siis tullut sieltäkin suunnalta.

Reissasin ensimmäisellä pakullani (nimeltään Jagannath) ympäri Eurooppaa pariin otteeseen vuosina 2012-2017, ensimmäisen matkan kestäessä kokonaisen vuoden. Jouduin kuitenkin aina palaamaan Suomeen töihin säästääkseni taas rahaa uusiin reissuihin.

Jagannathin ja Rebelin kanssa ensimmäisellä Euroopan reissulla, Montenegro, 2012.

Suomenhevosten saarella

Vuonna 2014 ja 2015 telttailin yhteensä kuusi kuukautta Rovaniemellä saaressa suomenhevoslauma seuranani. Hevoset elivät vapaana kahden saaren alueella ja uivat päivittäin lyhyen matkan saaresta toiseen. Aamuisin kömpiessäni ulos teltastani sain usein kahviseuraa uteliaista hevosista ja päivisin nautimme yhdessä lepohetkistä sääskitulen ympärillä (savuinen nuotio, joka piti itikat loitommalla). Kun nuotio hiipui kävi joku hevosista ystävällisesti tökkäisemässä minua turvallaan pyytäen lisäämään puita! Iltaisin ihailin aurinkoa, joka ei laskenutkaan, ja syksymmällä kylvin revontulten loimussa.

Kaksi saaressa vietettyä kesää ja syksyä sielua sivelevien hevosten parissa on ollut yksi elämäni taianomaisimmista ja ikimuistoisimmista kokemuksista, joka säilyy sydämessäni ikuisesti. Tein ajastani saarella Island of Horses-valokuvakalenterin, jonka tuotoilla ostin nykyisen pakettiautoni. Lue lisää elämästä heppasaarella.

Lauman kanssa nokosilla.

Hevoset matkalla saaresta toiseen.

Päiviäni ilostuttavat rescuekoirat Kaaos ja Kaino ja Kipinä-kissa

Kaaos on ”se pinserin näköinen” pallohullu Espanjan tuliainen. Kaaos asui rautakaupan varastohallin pihalla emonsa kanssa, ja ensikohtaamiseni sen kanssa oli ikimuistoinen. Istuin autossa rautakaupan pihassa, kun näin pienen pennun (Kaaoksen) juoksevan iloisesti tervehtimään rautakaupan työntekijää. Työntekijä kuitenkin vain potkaisi Kaaosta ja niinpä pomppasin vihaisena ulos autostani, vain saadakseni iloisen pennun syliini pusuttelemaan. Seuraavana päivänä menin takaisin, ja kysyin saisinko pennun omakseni ja niin Kaaos liittyi laumaan.

Kaino on Viipurin kaduilta pentuna pelastettu entinen arkajalka ja nykyinen mutalammikoiden hirmu. Kesti 6kk, että kukaan muu kuin minä sai silittää Kainoa, niin pelokas se oli. Kaino on kuitenkin maailman kiltein otus, ja peloistaan huolimatta se ei ole koskaan osoittanut mitään aggressioita ketään kohtaan, vaikka onkin oikein hyvä vahtikoira.

Syksyllä 2021 kävelin Espanjassa eläinkauppaan ostamaan koiranruokaa ja näin häkissä istuvan kissanpennun, joka etsi kotia paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Niinpä joukkoon liittyi mitä reippain pieni Kipinä.

Olen asunnut kokoaikaisesti pakukodissani vuodesta 2019 lähtien

Vuonna 2017 myin ensimmäisen pakuni ja ostin täyskorkean pakun, jonka nikkaroin itse kodiksi ja toimistoksi. Mukana puisilla seinillä matkustaa edelleen elämäni koira Rebel, valokuvien muodossa. Katolla on aurinkopaneeli, josta lataan kaikki härpäkkeeni. Elän siis aivan off-grid eloa puskaparkkeja koluten, en ole koskaan käyttänyt leirintäalueita.

Kuusi pitkää vuotta kului on/off pakuelämää viettäen, kunnes löysin ammatin, joka mahdollisti elämisen kokoaikaisesti tien päällä. Puska Creativen ansiosta olen OIKEASTI VAPAA elämään unelmaelämääni, ja saan tehdä työtä jota rakastan ♥  Lue lisää pakuelämästäni ja millaista on työskennellä tien päällä.

Viiden miljoonan tähden hotellini.

Seikkailujamme voi seurata instagramissa!

Haluaisitko luoda yhdessä jotain unohtumatonta? Tutustu töihini ja ota yhteyttä!