Elämää tien päällä

Vuonna 2012 pakkasin kaikki kamppeeni vanhaan pakettiautoon ja lähdin kiertämään Eurooppaa koirani kanssa.

Ensimmäinen pakuni oli hyvin askeettinen ja sisällä oli vain selviytymisen kannalta oleellisimmat välineet, kuten sänky ja retkikeitin. Kuuden vuoden ajan vietin pakuelämää Suomen talvien takia vain kesät ja syksyt, poikkeuksena ensimmäinen vanlife -kokemukseni vuonna 2012 ympäri Eurooppaa, joka kesti kokonaisen vuoden.

Olen asunut kokoaikaisesti pakukodissani Kiitossa eläinystävieni kanssa vuodesta 2019 lähtien.

Vuonna 2017 ostin täysikorkean pakun Kiiton, jossa mahduin vihdoin seisomaan suorassa. Tällä kertaa halusin rakentaa pakun kunnolla pysyväksi kodiksi sopivaksi, etätyöni mahdollistaessa vihdoin pitkäaikaisen unelmani kokoaikaisesti pakussa asumisesta. Minulla ei ollut lainkaan kokemusta raksailuista, mutta #vanlife -valokuvia Instagramista syynäten sain hieman kiinni siitä, miten vaikkapa panelointi on mahdollista toteuttaa.

Kiitossa on laadukkaat eristeet, aurinkopaneeli katolla ja diesel-lämmitin, eli ei enää varpaat palele! Pakukotini on kattoluukkua ja sähköjärjestelmää lukuunottamatta omin käsin rakkaudella nikkaroitu ja huonekaluissa on käytetty pääosin kierrätysmateriaalia. Myöhemmin maalasin valkoisen Kiiton vihreäksi, jotta solahdamme paremmin puskamaisemaan.

Vanlife elämää Espanjan vuorilla talvella

Kokoaikaisen elon mahdollisimman puskassa mahdollistaa aurinkopaneeli ja etätyö yrityksessäni Puska Creative.

Työkseni rakennan verkkosivuja ja verkkokauppoja sekä olen erikoistunut hakukoneoptimointiin. Lisäksi luon vahvoja brändi-ilmeitä niin pienille kuin suurille yrityksille. Olen myös ammattivalokuvaaja, mutta tien päällä ollessa se ei ole kovin ideaali työ. Nykyään valokuvaankin lähinnä omaksi ilokseni. Läppärin ja muut härpäkkeet lataa katolla oleva aurinkopaneeli, eli en alkusijoituksen jälkeen ole maksanut senttiäkään sähköstä (paitsi uusi n. 300€ hintainen hupiakku kerran muutamassa vuodessa).

Miksi vanlife?

Haluan herätä luonnon helmasta.

Voin nostaa kytkintä aina, kun siltä tuntuu.

Rakastan pieniä asuintiloja.

Koti on aina siellä, missä minäkin.

Rakastan pieniä asuintiloja.

Helppo pitää eläinkaverit matkassa mukana.

Saan kiksejä uusien paikkojen löytämisestä ja kyllästyn usein parissa viikossa yhteen paikkaan.

Aidosti nautin askeettisuudesta, kuten elämästä ilman juoksevaa vettä.

Millaista on työskennellä tien päällä?

Aamut alkavat, kuin olisi mökillä.

Joskus ohikulkevan vuohi-, lehmä-, lammas- tai hevoslauman kellojen kilinä tuo hauskan kevennyksen videotapaamiseen.

Vietän suurimman osan ajasta töiden parissa ruudun edessä, enkä jatkuvaa vanlife-unelmaa eläen ulkona seikkailemassa.

Jos tulee luova blokki, niin kävely luonnossa on mitä paras aivojen tuuletus ja inspiraation lähde.

Pitempien matkojen teko vaatii suunnittelua, koska joudun silloin ottamaan lomaa töistä.

Kun työpäivä on ohi, ei tarvitse lähteä takapihaa kauemmaksi ollakseen retkellä mitä upeimmissa maisemissa, milloin minkäkin vuoren laella tai juurella.

Aistiyliherkkänä pystyn keskittymään työntekoon parhaiten täydessä hiljaisuudessa (tai lempimusaani kunnellen) ja sopivasti hämärässä. Tavallinen toimistoympäristö tai vaikkapa parkkis ei todellakaan sopisi minulle.

Välillä vieressä laulavat linnut, sirittävät sirkat tai tuulinen tai liian kuuma päivä koettelee.

Jos tulee luova blokki, niin kävely luonnossa on mitä paras aivojen tuuletus ja inspiraation lähde.

Pakussa asuessa ei kannata kauheasti tehdä suunnitelmia, koska yllättäviä tekijöitä riittää. Päiväni on alkaneet mm. siten, että pelastan ojasta hylätyn koiran tai yritän pelastaa puskaan juuttuneen kylmettyneen ja nälkiintyneen varsan ja päädyn tekemään rikosilmoitusta eläinsuojelurikoksesta poliisilaitokselle, puhumatta sanaakaan kieltä. Tarinoitahan riittää.

Vaikka työnteon ja vapaudentäyteisen arjen yhdistäminen ei aina ole helppoa, olen ikikiitollinen siitä, että voin elää unelmaelämääni puskassa.

Olen seikkailut pakukodeillani seuraavissa maissa: Viro, Liettua, Latvia, Tanska, Ruotsi, Norja, Saksa, Puola, Slovakia, Slovenia, Unkari, Kroatia, Montenegro, Serbia, Tsekki, Italia, Ranska, Espanja ja Portugali.

Alla kuvia vuosien varrelta, aina Lofooteilta revontulien keskeltä Sardinian mystiselle vuohisaarelle ja takaisin. Voit seurata matkaani Instagramissa ja Facebookissa.